One life and I’m gonna live it!

Tänään itkin valehtelematta kolme tuntia putkeen.

Pystyykö miehet samaan suoritukseen? -en todellakaan usko. Ei sillä, minusta tässä suorituksessa ei ollut mitään hienoa. Haaveilen päivittäin “oisinpa mies!” Miettikää naiset miten ihanan helppoa elämä olisi? Tiedän olen feministi ja arvostan naiseutta. Silti, kaikki ne itkut (99.9%) ois poistettu sillä, jos olisin mies! Kuinko moni mies esimerkiksi itkee, kun piparkakkutalo ei onnistukaan? Tai kun vastalakatut kynnet tarttuvat bilemekkoosi kiinni? tai kun rakkaasi ei vastaa puhelimeen? tai kun lähet rakkaasi luota pois sanomatta mitään hän ei juoksekaan perässäsi?

Olen yrittänyt olla vähemmän naisellinen ja ajatella järkevästi, mutta kun näitä tilanteita tulee niin tunteet valtaavat koko ruumiin. Sitä ei voi enää kontroloida vaikka olisit keskellä ihmisvilinää ja tunnet kuinka meikit valuvat mekollesi. Sitä ei voi kontroloida.

Olen sitä mieltä, että on hyvä näyttää tunteensa eikä jättää niitä sisäänsä, mutta tuleejo raja jossakin vastaan? Siis pliis, tältä viikonlopulta jäi tekemättä kaikki koulujutut ihan sen takia, kun itkin vaan. Miehiltä ei ois jääny tekemättä. Miehet jotenkin unohtavat koko jutun ja jatkaavat eteenpäin ja tekevät muita asioita (putkiaivot) ja naisin silmin tämä toiminta näyttäää niin kylmäsydämmiseltä.

Minä yritän. Minä todella yritän ymmärtää.

En voi vaan käsittää miten miehet ja naiset voivat olla niin erilaisia!

Kuitenkin sain revittyä miehestäni esiin vähän naisellisia puolia ja itsestäni niitä miehisiä ja lopulta (ainakin melkein kokonaan) pystyimme käsittämään toisiamme.

Eli ainakin nyt, ei happy ending vaan happy starting!

Sain pienen kolauksen. Aion vielä enemmän nauttia tästä elämästä ja näistä ikimuistoisista ihanista pienistä hetkistä. Sillä se hetki tänään, kun luulin menettäväni yhden tärkeimmän ihmisen elämästäni sai tajuamaan miten paljon hyvää ja ihanaa hän on antanut minun elämääni. Aion tehdä tulevista muistoistamme vielä parempia, vielä imeläisempiä, vielä ihanampaa!

Tämä on elämää, eikä koskaan voi olla liian imelän ihana.

ps. luulin todellakin siis vannoin etten koskaan sano “rakaskultamussu”-sanoja kellekään. Taas kerran järkytin itseni ja koko maailman! hahahah! elämäntehtävänä hämmentää ihmisiä.

pps. pliis rikkokaa rajoja ja nauttikaa. One life and I’m gonna live it!

Avainsanat: break up?, epätoivo, epävarmuus, love, miehisyys, naisellisuus

Päättäväisyys, itsenäisyys, kunnioitukseni itseäni kohtaan ovat nyt kovilla. En sitten varmasti ota enää yhteyttä!

Herra rakkaani kanssa oli eilen pieni riita. Se päätty siihen, että minä lähdin vetämään sanomatta mitään saati pussaamatta. Ei olla ikinä erottu niin kylmästi. Hän ei sanonut mitään. Hän ei soittanut minulle. Minä en soittanut. Se jäi siihen.

Tiedän, että herra rakkaani on niin periksiantamaton mies ja muutenkin niin MIES ettei se ymmärrä mitä eilen tapahtui saati sitä, että ottaisi yhteyttä ja selvittäisi tilannetta. Hän jotenkin kuvittelee, että minä loukkasin häntä, kun tein niin kylmän lähdön. Niin varmaan loukkasinkin, mutta sille oli syynsä. Hän oli juuri loukannut minua. En halunnut jäädä itkemään hänen nähtensä. En jaksanut jäädä riitelmään. En jaksanut rajoittaa häntä. Jos kaverit menevät aina minun edelle niin voidaan rueta miettimään kummanko kanssa hän haluaa seurustella.

Lähdin eilen sitten sen jälkeen baariin kuitenkin vain kuskiksi. Ihan sillä, että en saisi nukuttua joka tapauksessa ja itkisin vaan kotona. Pakko oli päästä ihmisten ilmoille, että voin olla ajattelematta häntä.

Kaikki ne onnelliset parit baarissa, jotka suutelivat intohimoisesti saivat minut voimaan pahoin.

Kaikki ne lälly biisit, joita ihmiset lauloivat rakkailleen saivat minut voimaan pahoin. Nuo biisit olivat herra rokkarirakkaani esittämiä minulle. Kyyneleitä ei voinut pidättää.

Kotiin saapuessa minun oli pakko laittaa viesti, muuten en olisi koskaan saanut nukuttua. Selitin lähinnä kaiken mitä tunnen. Pahinta tässä on se, että hän ei edelleenkään ole ottanut yhteyttä.

Oliko tämä tässä?

“But you won’t let me/ you upset me boy/ and then you kiss my lips/all of a sudden I forget / can’t remember what you did”

ps. en toivo mitään muuta kun päästä hänen syliin. Kukaan muu ei vedä minua täältä ylös. Olen koukussa häneen.

Avainsanat: ignoring, itkupotku, riita

Minulla on kuulema kosminen kiima!?

Sillä, näin käy varmasti kaikille joskus? En halua olla ainoa. Tai sitten Se tyyppi tuolla pilvien päällä haluaa järjestää sekasortoa minun elämään. Joka tapauksessa minä olen suhteessa miehen kanssa, joka on ihana. Minulla ei ole mitään valittamista ja kaikki on menny täydellisesti nyt! Mutta sitten tapasin toisen miehen. Siiiis aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah!

Tiedättekö tunteen, kun katsot jotakuta ensi kertaa ja ajattelet mun-on-pakko-saada-tätä-miestä-nyt! Siinä menettää tajun missä on, kenen kanssa on ja miten pitäisi käyttäytyä. Tuntuu kuin hän olisi ainut koko maailmassa ja ainoa tehtävä on vaan jääääääääääääätyä ja tuijottaaa tuota jumalaista olentoa.

Minä olen nähnyt hänet kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sekosin totaalisesti (ottaen huomioon, että olen hyvin onnellinen ja rakastunut mieheeni.) Me olimme eka alottelemassa frendin luona ja sit mentiin baariin. Minä rakastan tanssia. Minä rakastan miehiä. Ja nämä kaks yhdessä saaa aikaan orgasmin. Siinä sitten tanssittiin kuumasti, silleen miten kaikki baarissa ja silleen miten minä aina saan miestä, Jumalatonta sheikkaamista ja viattomia kosketuksia, joita saa tehdä baarissa, koska on olevinaan niin kännissä ettei voi kontroloida missä omat kädet liikkuvat… Minä olen sen verran moraalinen ja rakastunut, etten hyväksynyt suutelemista. Kukaan ei voi sanoa, että mitään tapahtu! Mehän vain tanssimme! Vaikka tunsinkin koko ajan hänen puolijäykän peniksensä omaa kuumuttani vasten tai että hän taisi painaa vahingossa huulensa kaulalleni tai että käteni saattoivat puristaa hänen haaroistaan jossakin välissä. Mitäänhän ei siis tapahtunut? Tiedän olen kamala akka. Ja jos mieheni tekisi saman olisin hakkaamassa sen. Mutta KOSMINEN KIIMA valtasi minut. Tämä mies oli pelkkää kosmista kiimaa. Asiaa ei auttanut, että hän on siskonimiehen kaveri tai se, että samassa baarissa oli oman mieheni kavereita. Se lisäsi jännitettä. Todellakin.

Onneksi (en ollut siinä hetkessä onnellinen) siskoni tuli hakemaan. Oli aika lähteä. Ja mitään ei kerennyt tapahtua. Siskoni ei tajunnut mitään. Miehenikaverit eivät tajunneet mitään. Olin pelastunut. Edelleen minua valtasi kova halua tätä miestä kohtaan, mutta samalla enkeli huusi olkapäälläni “sinä paha nainen, et saa satuttaa rakastettuasi! väärin, väärin väärin!”

Unohdin miehen, kunnes hän tuli taas baarissa vastaan. Taas jäädyin vaan tuijottamaan. Hän myös. Hän jutteli naisen kanssa ja tämä nainen lopetti puhumisen ja jäi tuijottamaan meitä, että mikä vittu meitä vaivaa. KOSMINEN KIIMA! Katsomme toisiamme silmät säihkyen. Kuin olisi nähnyt enkelin. Tuntuu, että koko baari hiljenee ja kaikki muut ihmiset katoavaat ja olen hyvin selvillä siitä mitä haluan: tämän miehen. En mitään muuta enää ikinä.

Tanssilattialla hän ottaa kädestäni kiinni. Hän puristaa sitä kovaa eikä päästä irti. Lopetan epämääräisen sheikkaamisen ja katson tähän herraan. Hän tuijottaa minua ja puristaa kättäni. KOSMINEN KIIMA.

Hän on niiiiiiiiiiiiiiiiiiin kuuma. Kun näen hänet kuulen viidakkorummut päässäni ja haluaisin hypätä hänen päälleen ja repiä vaatteet pois. Rakastella eläimellisti siinä paikassa!

Emme ole puhuneet lähes mitään. Me vain tuijotamme. Siskoni ja hänen ystävänsä olivat viime kerralla “mitä vittua, tuo mies käy ihan kuumana sinuun, älä unoha omaa miestäs hän on ihana!”

Niiiin, mutta kosminen kiima! Minä en voi tilanteelle mitään. Menetän kaiken kontrollin. En ihan kaikkea kuitenkaan! Olen saanut vedettyä itseni pois niistä tilanteista. Tai no muut ovat vetäneet… Minulle pahinta on ehkä se, että siskoni saisi tietää. Koko hänen kaveriporukkansa (jotka ovat vähän ja vähän enemmän vanhempia kuin minä) pitävät minua “se villi pikkusisko!” EN VOI MAATA HEIDÄN KENENKÄÄN KANSSA. Siskoni on menossa naimisiin miehensä kanssa. He tulevat aina olemaan yhdessä eli kaikki kaverit tulevat pysymään meidän piireissä holy life! Ja minä en voi maata heidän kaikkien kanssa. Miettikää miten ikävä tilanne sitten kymmenen vuoden päästä jollakin jouluaterialla, kun katot ympärilles ja tajuat painaneesi heitä kaikkia…

Siskoni tietää, että olen villi mutta ei sitä, että olen täysin moraaliton myös. Minä todellakin olen se villi pikkusisko.

Minua vain pelottaa mitä tulee tapahtumaan herra kosmisen kiiman kanssa seuraavalla kerralla ja plus se, että siskoni ei ole enää vahtimassa täällä. Ehkä lukittaudun kotiin enkä enää ikinä eksy herra kosmisen kiiman reviirille! Ehkä lukittaudun kotiini oman mieheni kanssa ja unohdan koko tyypin. Tämä on niin julmaa! Sillon kun minulla ei ole ketään niin ei vittu näy missään ketään varteenotettavaa miestä! Ja sitten, kun sinun pitäisi olla yhden kanssa ympärillä pyöriiii kuumimpia kolleja! Yritä siinä sitten keskittyä.

Haluan olla sinkku. ” Olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.” -Kaija Koo/vapaa

Avainsanat: kosminen kiima, moraaliton?, pakko saada!, toinen mies

Avainsanat: cupido, Rakkaus

Annoin maailman isoimman lahjan. Maailman isoimman lahjan minulta.

Annoin joululahjan poikaystävälleni, joka ei ole oikeasti poikaystäväni-tyypille.

Annoin hänelle sydämeni. Luovutin hänelle itseni avoimesti.

Olenko menettänyt järkeni?! Luovuttaa sitten itsensä, oma ylpeytensä ja koko itsenäisyytensä MIEHELLE. Hän voi satuttaa minua nyt kaikkein helpoiten. Hän sai sydämeni, jonka päällä hän voi hyppiä ja nauraa ivallisesti. Hän voi haavoittaa minua. Ja minä luovutin sydämeni omasta vapaasta tahdostani, vaikka olen koko elämäni taistellut tätä vastaan. Vannoin etten minä tulisi IKINÄ tekemään mitään tälläista. Tässä sitä ollaan, vielä hymyssä suin. Vielä en ole katunut ( mitä nyt ajoittain tulee ahdistuksia.)

Truth is, everybody is going to hurt you; you just gotta find the ones worth suffering for.” -Bob Marley

Minusta tuntui, että me tarvitsimme tätä. Minä tarvitsin. Ja etenkin hän tarvitsi. Kaksi sitoutumiskammoista. Halusin hänen tietävän miten valtavan tärkeä hän on. Miten valtavasti hän on muuttanut elämääni. “Yksi ei voi vaikuttaa koko maailmaan, mutta yksi voi vaikuttaa koko toisen ihmisen maailmaan.” Niin totta. Minä luulin olevani kaiken tämän yläpuolella, naiviutta! Minä luulin, että pelkällä päätöksellä (olen hyvin päättäväinen nainen) voisin vaikuttaa. Luulin, että olisin voinut välttää tämän. Onko maailmassa ihmistä, joka ei olisi kokenut rakkautta? -En tiedä, mutta toivon ettei ole. Sillä tämä on parasta.

Kaikki ne ( minä ennen), jotka eivät ole rakastuneet ajattelevat kyynisesti, että vitun pellet kun elelette vaaleanpunaisessa maailmassanne, mutta kohta te sieltä putoatte kylmään maahan! BUAHAHAHAHAHA. Joo. Kuinka monet pahat katseet, supatukset, silmien pyöräytykset ja ilkeät kommentit minäkin olen saanut. Mutta lupaan, että kaikki te ja ne ja nämä tyypit tulevat kohtaaman saman järkytyksen kuin minä; RAKKAUDEN IHANUUDEN. Tiedän miten ällöttävän imelältä kaikki tämä kuulostaa. Tiedän myös, että se on oikeasti totta.

Tiedän,

Olen rakastunut. Olen rakastunut mieheen. Minun ei pitänyt, mutta järki ei päättänyt tästä. Oma tahtoni ei päättänyt tästä. Edes äitini ei päättänyt tästä. Sydän on yksin syyllinen.

” I just follow my heart, wherever it goes.” -James Morrison

Olen onnellinen. Olen ylpeä. Sillä uskaltauduin todella luottamaan toiseen. Uskaltauduin antamaan sydämeni toiselle. Tämä on elämäni rohkein teko! Tässä saattaa käydä huonosti, mutta one life and I’m gonna live it!

rakkaudella imelänlälly

Avainsanat: joulu, lälly, parisuhde, Rakkaus, sydän

On olemassa naisia, jotka on luotu perheen rouviksi, rakastavaisiksi äideiksi ja lämpimiksi isoäideiksi. Niistä huokuu rakkaus, vilpittömyys ja se vitun äidillisyys.

Minä, en vain ole sitä. Tiedän sen ja minä myönnän sen itselleni. Kaikkien ei tarvitse olla. Vai tarvitseeko?     - ei tietenkään! (uskottelen itselleni)

Mulla alkaa vain lähteä asian kanssa järki, kun miehet sanovat ” sinä et vain ole tyttöystävä-tyyppiä, mutta voit tulla illalla käymään meillä ;)” Damn! Eli minua voidaan kyllä panna, mutta ei ottaa tosissaan. Tai että mulla  ei ole  minkäänlaisia tunteita. Enkä millään pysty sitoutumaan.

Aikuisten oikeasti haluaisin OIKEAN parisuhteen. En ole ikinä sellaista saanut.

Ensin oli the pussyman, joka erosi tyttöystävästään vuokseni. Meillä oli kiihkeetä. Kaikki meni loistavasti, luulin ainakin. Hän sanoi ” en ole ikinä pystynyt puhumaan naisen kanssa yhtä avoimesti.” Olin varma, että siitä olisi tullut jotain vakavaa. Sitten hän alkoi ignooraamaan ja soitin sille, että mitä tapahtuu. Hän sanoi vain ettei pysty tähän. Etten minä ollut se, mitä hän etsi. Seuraavana päivänä näin hänet exänsä kanssa kävelemässä käsikädessa. Laitoin hänelle viestin ” Ootko exäs kanssa taas yhessä? oisit voinu eilen kertoo…” Hän vain vastasi ” sinun kanssa oli vain kivaa, ei se ollut mitään oikeata.” Olin arvatekin, raivoissani.

Seuraavaksi tuli the I love you guy, joka oli mun parasystävä. Kunnes se alkoi olemaan enemmän kuin ystävyyttä. Minä lähinnä ahistuin ja totaalinen kohtaus koitti, kun hän sanoi ” Rakastan sinua.” En kestänyt. Meidän piti olla parhaita kavereita ja en voinut pilata ystävyyttä kokeilemalla tulisko siitä jotain. En missään vaiheessa kokenut minkäänlaista seksuaallista vetovoimaa. Hän muutti toiselle paikkakunnalle ja minä itkin. Hän sanoi ” Ei siitä olisi tullut mitään, et sinä olisi pystynyt siihen.”

Sitten koitti herra kusipään vuoro. Hän oli totaalisesti päättänyt, että meistä tulee vielä joku päivä pari. Hän teki kaikkensa. Hän laittoi mulle viestin ” kerro jotain itsestäsi.” Minä kuumeisesti mietin mitkä adjektiivit kuvailisi juuri minua. Pääädyin vastaukseen ” Tulinen. Nautiskelija. Rento. Leikkisä. En ota elämää vakavasti vaan lähinnä seikkailuna.” Viisi tuntia myöhemmin saan viestin ” Mä tässä mietin, että sun ei kannata kiinnostua minusta tosissaan. En mä halua seurustella.” ÖÖÖöö?  Rupesin nauramaan. Missään vaiheessa en ollut ahdistanut sitä nurkkaan tai sanonut, että olisin halunnut seurustella. Hän oli se, joka juoksi perässäni ja kinusi saada vastauksia mikä meidän juttumme oli. Kuuluiko minun loukkaantua?! Miksi kaikki haluaa minua, minua haluamatta? Päätin unohtaa koko jätkän, kunnes rupesin saamaan yöllisiä viestejä ” voitas nähdä ;)”

Ja nyt, olen parisuhteessa (shh, en oikeasti. Sitä ei saa myöntää) herra rokkarin kanssa.Kuitenkin miehen kanssa jonkinlaisessa suhteessa. Juttelimme aikojen alussa ettemme halua seurustella, koska se ahdistaa meitä. Me ei koskaan päätetty, että hei me seurustellaan. Ja jos joku kysyy multa niin sanon, että hän on mun deitti. ( Johon kaikki sanoo, että hei oot deittannu tätä jätkää pitempään kuin minä seurustelle kenenkään kanssa IKINÄ.) Olen ollut kriisissä viimeisen kuukauden.`Miksi tämä jätkä ei halua seurustella mun kanssa?` siis oikeasti. Tai lähinnä ei myönnä sitä. Me ollaan oltu tässä tilanteessa yli vuosi ( I know, pathetic!) Me nähdään almost joka toinen päivä. Me nauretaan. Meillä on parasta. Tuntuu, että kaikki on kohdallaan. Ainut vaan, ettei hän halua tästä todellista. Ja se satuttaa.

Minä, en vain ole tyttöystävä-tyyppiä.

Julma, karu totuus. Tekeekö se, että en unelmoi satuhäistä ja kolmesta lapsesta 18-vuotiaana? Tai, että rakastan käydä yökerhoissa tanssimassa? Tai, että rakastan nauraa ja tutustua uusiin ihmisiin? ( minut otetaan aina flirttinä, not my fault!) Tai, että joo no minä oon vaan minä.

Silti, vaikka rakastan pukeutua seksikkääksi, nauraa muiden miesten vitseille tai juosta paikasta toiseen, minäkin haluaisin sitoutua. Minutkin otettaisiin tosissaan. Minua Kunnioitettaisiin.

Avainsanat: miehet, parisuhteet, pelkkäsäätö, tyttöystävä

Minä,

häpeilemätön suorasuu haluan tuoda kirjoituksiani julki. Rakastan elämää. Ajaudun tilanteisiin ja olen varma, että koen tunteita enemmän kuin muut. Tulinen luonne. Kiihdyn nollasta sataan. Minä en ajattele, minä teen ja sen jälkeen ajattelen liikaa. Olen yes-man. Olen aina menossa, en pelkää mitään vaan teen. Olen mennyt juomaan täysin tuntemattoman luokse. Olen liftannut yksin aamulla myöhästyessäni bussista. Olen huutanut keskellä baaria niin että kaikki muut lopettivat tanssimisen ja jäivät tuijottamaan. Olen saanut paniikkikohtauksen kun minulle sanotaan “rakastan sinua.” Olen istunut poliisiasemalla.Olen menettänyt autoni hallinnan ja tajunnut että auto on paskana ja olen middle of nowhere in the middle of night. Tekevälle sattuu. En kadu mitään. En ole rappiolla. Minä olen vain minä ja päädyn mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin, joista ystävät eivät jaksa enää järkyttyä. Minä ajattelen vain elämää seikkailuna, johon heittäydyn vietäväksi! Yksi elämä ja aion elää sen täysillä! Aion toteuttaa jokaisen unelmani. Aion nauttia ja rakastaa. Enkä kadu mitään!

Avainsanat: hedonismi